Suomalainen johtaminen on huonoa

Me uskomme aivan liikaa suomalaiseen johtamiseen.

On johtamista ja johtamista. Jalkaväkiryhmän verran voi ihmisiä johtaa suomalaiseen Koskelan tyyliin. Joukkueen johtaminen sillä tavalla on jo mahdotonta. Niinpä Suomessa koetetaan johtaa koko ajan joukkuetta pirstottuna ryhmiin. Itse joukkueen johtaminen on Lammion tyyliä.

Metodi on:

  • Ota vastaan tavoite ylemmiltä.
  • Kysy ja vaikka purnaa hetki.
  • Nöyristele ja tottele.
  • Anna käskyt.
  • Nujerra vastarinta.
  • Tee hullun lailla.

Olisikohan jo aika ruveta diskuteeraamaan enemmän. Kun kaikille on suunta ja määrä selvä ja vielä tavoite kirkkaana mielessä, voin tapahtua ihmeitä. Silloin tosi toimissa ei energia kuluisi siihen, että sättii oppositiota vastuuttomaksi.

Olisikohan jo aika kuunnella jaseurata ympäristöä ja toimia 3 – 300 vuoden aikajänteellä. Eikä vain kvartaalia.

Olisikohan jakaa bonukset vain tuloksista ja vieläpä pitkäjänteisesti eikä kvartaalista. Eikä mistään tulemisesta, menemisestä, paikalla olosta.

Suomalainen johtamistapa  kykenee tuottamaan ydinvoimalapäätöksiä, päätöksiä rahan lappamisesta ulkomaalaisille, toisin ajattelevien rankaisemisesta, lasten teippaamisesta syöttötuoliin, vanhusten vaippojen tinkimisestä, mistä tahansa.

Suomalainen johtamistapa kykenee uhraamaan pataljoonallisen miehiä ilman, että kukaan tosissaan voisi panna hanttiin.

Mutta ylempien alttiutta väärintekoihin ei suomalainen johtaminen kykene estämään.

Suomalainen johtamistapa kykenee hyötymään ainoastaan yksittäisistä sankariteoista, kun sankari kaiken estämisen jälkeen sittenkin saa jotain aikaiseksi. Mutta johtajuus ei  sitä sankaruutta aiheuttanut.

Mutta suomalainen johtamistapa ei sisällä MITÄÄN elementtiä, joilla päätökset pohjautuvat MATEMAATTISIIN JA LOOGISIIN TOSIASIOIHIN. Päin vastoin, kaikki logiikka on kiellettyä, sillä sen huomioon ottaminen nakertaisi päättäjien itsevaltiutta ja voisi johtaa jopa toisenlaisin päätöksiin.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Kansantaloutta takuudetta

Kansantaloustiede on münchausin kaltaista alkemiaa. Kun kansoilta on rahat loppu, niin ruvetaan ”säästämään”, säästämään sillä tavalla, että tehdään entistä vähemmän töitä, kun pitäisi tehdä enemmän. Kassa aiotaan täyttää sitten sillä, että tätä entistä pienempää tuotosta viedään ulos entistä enemmän ja saadaan entistä enemmän rahaa. Kuka saatana ne kaikki tavarat ostaa, kun ostokykyiset ovat itse tehokkaampia ja halvempia samojen tavaroiden tekijöinä? Tämäkin on vain yksi esimerkki niistä vastuuttomista ponzi-peleistä, joihin kansantaloustiede ja EU nojaavat.

Tätä yritän nyt murtaa teorian tasolla. Älkää vain sanoko, että esimerkiksi Suomessa ei ole tarpeeksi töitä kaikille. Kyllä on, ja jostain helvetillisestä syystä niitä töitä tekee vain osa porukasta aivan niska limassa ja stressimuhkurat kireällä. Ja aivan liian moni työ jää tekemättä.

Taloustieteen tehtävä on organisoida tarpeiden ja työpanosten kohtaaminen vähällä kitkalla niin, että maksimitarpeet voidaan tyydyttää optimaalisilla ja tasapainoisilla työpanoksilla. Optimipanos ei ilmeisesti ole nolla, vaan ihminen oikeasti haluaa tehdä työtä ja kokea itsensä tarpeelliseksi. Panos ei voi olla myöskään paljon yli 40 tuntia viikossa ja yötöinä sen on oltava vielä pienempi. Kun joillain aloilla rikotaan näitä luonnonlakeja, niin silloin rikotaan ihmisiä, ja silloin taloustiede politiikan taustalla on ohjannut ihmisiä toimimaan väärin. Väärää voi olla liian pieni tai liian suuri ”palkka” työstä.

Nykyajan ahneuden paskaisuus on jo osoittanut, että ylisuuri palkka on ainoastaan haitallista. Steve Jobsin palkka oli kait dollarin vuodessa. Mitä on niiden mulkkujen palkka ollut, jotka toinen toisensa perään ovat tuhonneet suomalaisia yrityksiä?

Kun johtajat käyttävät koko energiansa ahnehtiakseen kikkailuilla lisää rahaa itselleen, he lyövät laimin sen tehtävä, johon heidät on valittu. Kun valitsijat kikkailevat samoin, on koko älykkäin johtokerros puuhastelemassa täysin vääriä asioita.

Suuret ”palkat” ovat myös perusteettomia, jopa yksityisellä sektorilla. Yksityistenkin mahdollisuus saada suuria liikevoittoja perustuu siihen, että yhteisö on luonut sille turvallisen toimintaympäristön, yhteisö on sille kasvattanut osaavat ihmiset, yhteisö on sille rakentanut toimivan infran. Kun nämä puuttuvat, ei enää yksityinen taitavakaan toimija kykene tienaamaan. Jaa niin, kykenee toki kuin kehitysmaissa, joissa tienaamisen keino on holtiton riisto ja ihmisten jakaminen rutiköyhiin ja upporikkaisiin. Mutta sitä emme tahdo.

Suuret ”palkat” ovat myös haitallisia. Ne antavat harvoille ihmisistä tavattoman suuren kumuloituvan ja sukupolvien yli ulottuvan vallan. Heti ne nostavat kunnollisten asuinalueiden hinnat pilviin. Heti ne ohjaavat tarpeiden tuotannon luksustavaroihin ja -palveluksiin. Ja lopuksi ne luovat sen sietämättömän sosiaalisen jännitteen, joka sitten purkautuu aikanaan ensin oireillen, kuin nyt Suomessa ja lopuksi kapinana, joka jo kytee Euroopan köyhillä alueilla.

Mutta miksi taloustiede sitten laahaa todellisuuden perässä niin kaukana? Se on teologiaa, joka perustuu edellisten teologien sepustuksiin. Jonkun on siis aika istua pipal-puun juurella ja sitten kerrottava opetuslapsille, mitä on talouden kärsimys, mikä on sen syy ja miten siitä pääsee eroon.

Ongelmana on myös taloustieteen kuollut munkkilatina ja sanskriitti. Kaiken pikkudetaljien matematisointi fysiikka esimerkkinä merkitsee vääjäämättä sitä, että itse asiaa, noita yllä esittämiäni yksinkertaisia tosiasioita, on hankala kirjoittaa Lagrangen kaavoilla, Gauss-Jordanin matriisien eliminointien jälkeen. Minä tosin opiskelen niitä ja suureksi hämmästyksekseni yliopiston muinainen cum laudeni matematiikasta ei tunnu riittävän. Munkkilatinistit ovat olleet kovin ahkeria.

Tietenkin oikeasti rikastuneet maailman mahtajat ovat piut paut sanoneet liikamatematiikalle. Tietenkin sen tiedän yritysjohtajana. Jo normaalijärkinen luonnollisen kielen teksti kertoo, mikä menee pieleen. Jos katais-urpilaismainen ponzihuijaus tuottaisi jotain tuotosta, niin kyllä he sen olisivat meille jo esittäneet. Kun eivät ole, niin mitään tuotosta ei ole tulossa. Ei kai kukaan usko, että investointi ilman mitään visiota voi mitään tuottaa. Se on vain Moolokin kita

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Perussuomalaisten tehtävä on Suomen kansan edun valvonta

Perussuomalaisten on nostettava kattoa korkeammalle ja seiniä leveämmälle. Perussuomalaisten, Suomen kansan edun valvonnan jykevään linnakkeeseen on kutsuttava mukaan äänestäjiksi ja jopa mukaan toimimaan terveesti ajattelevat ihmiset kaikista puolueista ja äänestämättä jättävistä. Miten se tehdään, on toivottavasti puolueen johdon agendalla. Jos sitä ei tee, niin puolue vajoaa marginaaliin.

Suomi on jaettu kahtia. Toisaalla ovat hallituspuolueet, joiden tavoite on nöyristelevä eurooppalaisuus sadalla miljardilla eurolla. Toisaalla ovat ne, joiden tavoitteena on Suomen kansan etu.

Suomen kansan etua haluavia on ilman muuta kaikissa puolueissa, jopa hallituksessa. Heillä vaan on tunnetusti huono matikkapää. He eivät huomaa, että he ovat valmiit uhraamaan jopa 100.000.000.000 euroa saadakseen olla ”ytimessä”. He eivät voi osoittaa mikä tuotos tulee sadan miljardin uhkapelistä.  Jos tuotos olisi olemassa, niin kai he jo olisivat sen meille kertoneet.

Kaikissa puolueissa on kuitenkin hyviä ihmisiä. Ja hyviä ihmisiä onkin paljon puolueiden ulkopuolella. Heitä on myös sirpalepuolueissa. Nämä kaikki hyvät ihmiset ovat tarpeen, jotta politiikan suunta voidaan kääntää pois varmasta tuhosta, johon kuutosen matemaatikot ja peruskoulun tasoiset opettajat meitä ovat viemässä.

On olemassa kaksi vakavasti otettavaa hyvien ihmisten puouetta. Toinen on väyrysläinen Keskusta. Toinen on Perussuomalaiset.

Minulla on henkilökohtaisesti ollut kielteinen kokemus Perussuomalaisten johdosta siksi, että se hylkäsi kaksi tärkeää asiaa eduskuntavaalien kynnyksellä: pakkoruotsin vastustuksen ja köyhien asian. Monelle oli liikaa, että Soini jäi halaamaan jytkyä, vaikka sen sytke oli jo sammunut. Soini yksin on kuin Ollila Nokian huippuvuosina. Täynnä jytkyä, kun maailma jo juoksee hänen ohitseen.

Kirkasotsaisuudessaan Soini on silti oikeassa. Ei ollut mitään syytä hyväksyä ainoaa ehtoa eli heittää kansalta kiskottavaa sataa miljardia Moolokin kitaan, mihin häntä vaativat demarit ja kokkarit ehtona hallituspaikasta. Toki Soini olisi saanut jotain hyvityksiä, kuten pari sataa tuhatta nuoriso-organisaatiolleen, kuten Arhinmäki. Hän ei olisi kuitenkaan saanut pakkoruotsia alas, sillä RKP:tä ei niin vain kammeta. Hän oli jo alistunut pakkoruotsin jatkumiseen, etukäteen, Torvaldsia paijatessaan. Soini olisi saanut korkeintaan jotain poliisin määrärahoja ja näennäistä tarkkuutta muutaman ulkomaalaisen rikollisen hyysäämisestä. Ei mitään muuta.

Euron lopullista tuhoa odotellessa on aivan selvää, että kaikissa puolueissa kauhistellaan tuhokataisuutta. Rosvoilevat yritysjohtajat, kyvyttömät laadun valvojat terveydenhuollossa, lääketeollisuudessa ja kaivostoiminnassa, tuhlailevat tuotekehittäjät, miljardeja ulos lappaavat kehityshaihattelijat, pahoinvointia perhe- ja koulumurhiksi asti synnyttävät kiusantekijät eivät saa jatkaa nykyistä menoaan.

On se helppoa,  siis mikä, no edes määritellä, mikä on Suomen kansan etu, jota valvotaan:

Tämä maa elää vain työn teolla.
Mikään säästö ei saa aiheuttaa tehdyn työn vähentämistä.
Pienten yritysten merkitys tuottavan työn antajina tunnustetaan.

Tämä maa tarvitsee koko ajan talous- ja rahajärjestelmän, joka mahdollistaa työn tekemisen.
Jos eurot ovat kireällä, niin olkoon rahamme vaikka ”kurre”.

Rahan on oltava Suomen oman pankin tai valtion määrättävissä ilman mitään korkomenoja Suomen ulkopuolelle tai korkomenoja yksityisille Suomessakaan.

Säästöt on otettava niiltä, joilla on annettavaa. Tässä on oltava Paasikivimäinen ja tunnustettava tosiasiat.

Yksi niistä ylitse muiden on se, että yritysten ylin johto on karannut kansan parista ja esimerkit, kuten Nokia ja Sonera osoittavat, että suuret palkat ovat ainoastaan haitaksi kyvykkyyden käytölle.

Toinen tosiasia, viimeiset 30 vuotta ovat asuntojen omistajat tienanneet koko ajan enemmän kuin on ollut kansantaloudellisesti järjellistä ja tämä kupla on tullut tiensä päähän.

On pakko hillitä asuntokeinottelua. Keinona on tietysti rakentaminen ja kaavoitus siten, että niiden antama etu tulee kuntalaisten eduksi.

Vuokralaisten on pakko saada hyvitys siitä, että he ovat maksaneet asuntokuplan.

Korkeiden ja korkeahkojen virkamiesten palkat ovat karanneet kauas yksityisen sektorin ohitse.

Kaikki rekisterit ja tilastotiedot on koottava ja julkaistava huolellisesti, jotta näistä asioista ei tarvitse keskustella vain tunnepohjalta eli trendi tietojen pimittämiseksi on pysäytettävä.

Jos ja kun siis on pakko säästää, niin säästöt otetaan taseistaan niiltä, joilla sitä annettavaa on, Islannin malliin.

Virkamiesten palkkoja on leikattava rajusti 3.000 euroa ylittävältä osalta.

Turhat virat on lakkautettava. Niitä on varmasti satoja, vakansseineen tuhansia.

Pääomatulot on verotettava progressiivisesti niin, että ei ole tarvetta verokikkailuun.

Koulutuksen ja tuotekehityksen tavoite on oltava tulevaisuudessa ja nykyhetkessä.

Pakkoruotsi ja kaksikielisyys kokonaisuudessaan on lailla kiellettävä; ruotsi ei voi olla sen kummempi kuin mikään muukaan vähemmistökieli: toisaalta sen muinainen ylikorostus aiheuttaa tarpeen ja mahdollisuuden sen alas ajoon suhteellisesti muita kieliä enemmän.

Ulkomaisen työvoiman tuontia on toisaalta hillittävä, toisaalta sallittava helpommin silloin, kun se oikeasti edistää valtakuntaa.

Rahoitusmekanismeja on kehitettävä nykyisestä byrokraattisesta ja luovuutta ehkäisevästä.

Rahaa ei syydetä entisten hyvien yritysten moolokinkitoihin.

Myös tavanomainen, mutta hyvin kysyttävä työ on aina arvokasta eikä sitä tule hylätä epämuodikkaana, vaan sille on annettava rahoitusta.

Varsinkin ICT-sektorilla on tehtävä rankka uudelleen arviointi:
Miksi Viro on meitä fiksumpi? Mitkä periaatevalinnat ovat johtaneet 1960-2000 –lukujen jälkeen niin mahtavaan asemien menettämiseen koko sektorilla. On jopa aihetta kysyä veteraaneilta, mitä he olisivat tehneet toisin. Ja on sitten mentävä muun maailman mukaan – ja on synnytettävä kotimaisia uusia ideoita ja jopa ict-ekosysteemeitä.

Vastuuttomien poliiitikkojen ja virkamiesten toimet on tutkittava

Korruption alhaisuuteen ei enää kukaan usko.

Miksi fosfaattiomaisuus lahjoitettiin norjalaisille? Ketkä lahjoittivat, miksi, mitä etuja he saivat.

Miksi Sonera ja UMTS .skandaali?

Miksi pankkiskandaali?

Miksi EMU EVM ja muut EVVK-skandaalit.

Miksi valehtelevat ministerit?

Miksi tietoa kätkevät ministerit ja virkamiehet?

Miksi valtionyhtiöissä jatkuvasti stay up, get out, get in (haha) –korruptiota, kavalluksia tai mitä nyt sitten onkaan?

Arvot

Suomen kansan arvot periytyvät ikiaikaiseen Kalevalaan, jossa vanhempien kunnioitus, tieto, hyvinvoinnin Sammon rakentaminen ja taide olivat ihmisen onnen lähteet; ainoa eepos, jossa rosvoileva sota ei ole pöyhkeilevän hyväksyttävää.

Kalevalan perustaan  istuu hyvin kristinusko, jonka protestanttisen muodon kestävät arvot ovat läsnä aina, kun puhutaan suomalaisista hyveistä, kuten työ, rehellisyys, väkivallattomuus, vanhempien kunnioitus ja uskovaisilla tietysti uskollisuus omalle Jumalalle.

Oikeasta johtamisesta ja suomalaisten toiminnasta keskenään kertovat parhaiten Aleksis Kivi ja Väinö Linna. Suomalainen tiimi, jonko koko on jalkaväkiryhmän 8 ihmistä, on äärimmäisen tehokas. Siihen kuuluu hiljaisia tai luonnevikaisuudessaan jopa hulluja yksilöitä. Porukan rehellinen henki ja yhteinen tavoite on kirkas ja se sietää kaikenlaista erilaisuutta. Johtaminen ei voi tapahtua palatsista puuterihuiskulla heilutellen, vaan mukana tehden. Nämä tiimit ovat sodassa ja rauhassa voittamattomia.

Suomeen saapuu paljon ulkomaalaisia, joille suomalaisuus on uutta. Suomalaisuutemme on tietenkin erittäin arvokas ja kunnioitettu elämäntapa, jota ilman muuta me vaalimme omassa maassamme. Kun kulttuurit kohtaavat, niin joudumme pohtimaan kannan tarkistamista joissakin asioissa. Emme tietenkään hyväksy lakiemme rikkomisia, emme epärehellisyyden lisääntymistä, emme turvallisuuden heikkenemistä. Meidän tulee heti opettaa vieraillemme, mikä meillä on oikein niin kuin hekin opettavat meille, mikä heidän maissaan on oikein. Ymmärtämättömät monikulturistit yrittävät vaatia suomalaisia sopeutumaan ulkomaalaisiin, kuten pukeutumisen, rukoushetkien, naisen aseman tms. koodeihin. Sellaiset lipsumiset johtavat työn tuottavuuden ja työturvallisuuden alenemiseen, lisääntyvään epätasa-arvoon, turhiin kustannuksiin ja suomalaisuuden halventamiseen.

Naisemme ovat jo oppineet pitämään puolensa , kenties ylikin puolet, jotta naista ei halvenneta. Nyt sama vaatimus koskettaa koko kansaa. Suomalaisuutta ei saa sallia halvennettavan.

Tulijoiden filosofiat ja uskonnot, jotka ovat sopusoinnussa protestanttisten kristillisten arvojen kanssa, sopivat meille hyvin eivätkä ole aiheuttaneet harmeja, joskus jopa päin vastoin, kuten mm. työtä kunnioittavista rauhallisista Aasian kansoista olemme oppineet.

Kategoria(t): Uncategorized | 6 kommenttia

Helena voitti Troijan hevoset

Helena Eronen on huomiomarkkinoinnnin kuningatar.

Hänen ansiostaan kaikki tietävät, kuka on James Hirvisaari ja kuka on Helena Eronen. Kaikki mamukriitikot ovat aktivoituneet, argumentaatio on terävöitynyt ja asiajuttujen taso nousee vuorenvarmasti.

Turun Sanomien, Uuden Suomen ja Helsingin Sanomien sekä niitä peesaavien Iltasanomien ja Iltalehden päätoimittajat voivat ylpeinä esittää taustamiljardööreilleen olevansa valmiit valehtelemaan vaikka miten paljon, jotta persujen kannatus ei nousisi. Näin on siitä huolimatta, että Perussuomalaiset senkun terävöityivät tästä.

Timo Soini saa vauhtia etsiä puolueelleen suuntaa ja uusia voimia johtoon. Eihän nykyinen sekatavarakaupan meno enää ketään tyydytä.

Ja Jouko Piho saa innostusta perustamaan sen puolueen, jonka kuuluisi olla Perussuomalaisten ytimessä. Jotenka kaikkiaan Perussuomalaisten vastustajat voittivat eniten.

Kaikki voitti.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Työntekijät ensin! Sitten vasta asiakkaat, omistajista puhumattakaan.

Pääsiäisen ilosanoma on Työntekijät Ensin! Asiakkaat sitten. Omistajat eivät ansaitse edes mainintaa, sillä he ovat yksi joukko työntekijöitä.

Tämä filosofia pelastaa parinkymmenen vuoden tyhjää louskuttaneen kapitalismin, jossa ainoa arvo oli omistajan arvo. Ikään kuin satakertainen palkka ja osinko olisi jollain lailla hyödyllinen yrityksille ja kansoille.

Jokainen yritys on kaikkien työntekijöidensä elannon lähde. Jos omistajat ovat ainoita, joilla on arvoa, niin siitä seuraa vääjäämättä kaksi trendiä: ahneus, jotta pääsisi omistajaksi ja vitutus, kun ei kuitenkaan pääse. Vitutus koskee 90 prosenttia ihmisistä ja se aiheuttaa valtavan tehon ja luovuuden laskun.

Pahimillaan joku kaurismäki käskee tappaa sen paskaprosentin, joka kaikesta määrää ja kaiken ahnehtii.

Vielä 1980-luvulla jokainen suomalainen yritys kertoi, että henkilöstö on sen tärkein voimavara. 2000-luvulla Nokia oli eturivissä hävittämässä henkilöstöä ja rupesi ostamaan halvalla, ei vaan halvimmalla. Nokian alasajo johtuu juuri siitä, että työ oli merkityksetöntä, kuponginleikkaus oli ainoa arvo. Samaa matki moni yritys. Valtiokin matki omistajuutta ja tuhosi omat organisaationsa armottomaan ahneuden valtakuntaan. Vain ylin johto oli jotain, jopa lakia kiertävä, moraaliton ahneuden armeija.

Valo tulee idästä. Intialainen HCL on maailman merkittävimpiä hitech-firmoja. Ja se menestyy nostamalla työntekijät eturiviin. Ja se kunnioittaa muidenkin työntekijöitä. Kaikkia, jotka eivät lusmuile.

Kun haluan itse antaa kaiken työntekijöille, niin tietenkin on annettava kaikille mahdollisuus tehdä työtä. Ja työtä on vaadittava kaikilta.

Olen omissa yrityksissäni noudattanut tätä periaatetta, mutta en ole uskaltanut sitä ihan suoraan sanoa. Sillä Suomessa on aina vaarallista olla ulvomatta susien mukana, vaikka koko lauma olisi aivan väärässä. Nyt tulee kuitenkin toinen aika.Ei ole enää muuta mahdollisuutta.

Kiitos, Intia!

http://www.hcltech.com/EmployeesFirst/about-employees-first

www.employeesfirstbook.com

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Pidättäytykää kokonaan eduskuntatyöstä, valehtelijoiden klubista

Onnittelen maailmanennätyksestä! Yhdellä ministerillä on yhdessä asiassa oikeus valehdella eduskunnalle. Se merkitsee sitä, että jokaisella ministerillä on jokaisessa asiassa oikeus valehdella edukunnalle.

Se merkitsee sitä, että hallituksen tuottavuutta voidaan nostaa yksinkertaisella päätöksellä: Lakkautetaan kaikki eduskuntaesittelyt, kyselytunnit ym. Hallitus voi keskenäänkin hoitaa kaiken oikeasti tarpeellisen kommunikoinnin.

Hallituksen lehterin eduskunnan täysistuntosalissa voi täyttää mainospömpeleillä, joissa jokainen hallituspuolue voi Guggenheimista ostettavilla multimediavempeleillä osoittaa hyvyyttään, viisauttaan ja erinoimaisuuttaan.

Olen aikaisemmin sanonut, että pakkoruotsi mädättää aivot. Siinä on sama looginen perustelu kuin nyt tapahtui. Koska pakkoruotsia voi perustella millä tahansa valheella, niin kyseiset perustelijat voivat perustella mitä tahansa asiaa millä tahansa valheella, huom. myöskin totuudella. Kas, kun nyt oli kuin olikin kyse pakkoruotsista!

Koska millään ei ole mitään väliä.

Aino ratkaisu on, että oppositio pidättäytyy kokonaan eduskuntatyöstä. Opposition on saatava Case Suomi – valehtelijoiden klubi – maailman mediaan!

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Valehtelevat maanpetturit

Valehteleva maanpetturi on vain yksi monista laisistaan. Eikö olekin maanpetos, että armeijan toimintakyky murskataan omin voimin vain yhden kansanryhnmän järjettömien etujen säilyttämiseksi. Sillä heille on tärkeää, että maailman ensimmäistä modernia keskitysleiriä Dragsvikia ei museoitaisi. Ettei paljastuisi, että kielipolitiikkaa oli sekin aika, kun suomea puhuvia punikkeja sai lahdata ruotsin kielellä laillisesti kohtuullisten tuomioiden lisäksi. Ettei muistettaisi, että Karjalan evakoilla ei ollut sijaa herraskartanoissa på svenska, ettei muistettaisi Pohjanlahden soutukilpailujen sekasortoa. Uljaista uljain onkin Maarianhaminan sankareiden muistokalmisto.

Alkaa kuvio selvitä. Hautalan ja Arhinmäen informantit eivät huomanneet mitään. Olisiko peräti journalismia ilmassa?

Kymppikerhon korkeuksista löytyneet rötösherrat toimivat monissa yhtiöissä ja heidän laisiaan on monia. Kun rötökset per ukko ja akka ovat niin suuria, niin niiden yhteissummakin on mieletön. Se on hyvä uutinen. Tiedämme, että on olemassa hyvä säästökohde ja veronkantajalle asiakas. Se on jokainen yhtiö, joka on lappanut rahaa rötösherroille ja jokainen rötösherra, jonka omaisuus on verotettava progressiivisesti.

Kansallisen Korruptio-puolueen johtoa taitaa kaiken eniten harmittaa se, että Ilaskivi on todistanut, että hommat voi hoitaa rehellisesti ja rehdisti ja tuloksekkaasti.

Tässä ohje, miten voidaan heti säästää:

  1. Kaikki hallitusammattilaiset, jotka eivät proaktiivisesti tuomitse kymppikerhon rötöksiä, potkitaan heti pois kaikista julkisista hallituspaikoista ja muista tehtävistä.
  2. Heidän omaisuutensa verotetaan erityislailla. Kai se on mahdollista, kun oli mahdollista puljata erityispalkkioitakin.
  3. Hallituksiin valitaan verenvaihdon ja nuorennusleikkauksen mukaan henkilöitä, jotka vannovat Hippokrateen valan kaltaisen hallitusammattilaisen valan, johon sopivat vaatimukset kysytään vielä elossa olevalta rehelliseltä sukupolvelta, kuten Ilaskiveltä.
  4. Kaikki julkiset hankinnat suunnataan yhtiöihin, joista ei löydy rötöksiä, ja hintataso pidetään vain pieniä suosivana.

Suomi ilmoittaa Transparencylle, että se on päättänyt murskata korruptioveljeskunnan.

 

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi